Söderfjärden
Söderfjärdenissä oli 1600-luvulla veden syvyys oli n. 4 metriä. Rannat olivat loivat ja matalat, joten perinteistä verkkokalastusta saattoi tuskin siellä harjoittaa. Söderfjärdenissä käytettiin ikivanhaa kalastusmenetelmää, jossa 4-8 henkilöä pukeutui vesitiiviisiin nahkahousuihin ja meni veteen ns. ”vatar” –kalastusvälineiden (köysien/verkkojen) kanssa, joita he vetivät perässään maata kohti. Kalat pyydystettiin haavilla tai käsin ja heitettiin maihin.
Sitä mukaa kun maannousu edistyi, kiinnostus Söderfjärdeniä kohtaan kasvoi ja toiveena oli, että sieltä saataisiin lisää viljelysmaata. Alueelta kerättiin mm. kaislaa, jota annettiin rehuksi lehmille.
Jo vuonna 1777 Sulvan, Munsmon ja Sundomin kyläläiset olivat yhdessä rakentaneet padon, jolla aiottiin saada uutta peltomaata Söderfjärdeniin. Kyläkuntien välille syntyi monia kiistoja siitä, miten ja milloin patoluukkuja tulisi sulkea ja avata. Pitäjän kaikilla kylillä oli osuuksia Söderfjärdenistä, ja siihen aikaan jokaisella sulvalaisella tilalla oli yleensä kaksi palstaa Söderfjärdenin alueella. Vuonna 1887 Sulvalla aloitettiin uusjako, mikä merkitsi Söderfjärdenin jakoa Västersolfin, Munsmon ja Sundomin kylien talonpoikien kesken.
Normaaleina kesinä monet viljelysmaista olivat veden peitossa ja Riddardiketissä oli vettä niin syvälti, että se ulottui yli polviin niittoväkeä. Sateisina kesinä vesi saattoi ulottua Söderfjärdenintielle saakka niin, että kun nousi kärryiltä, astui suoraan veteen. Niitto oli erityisen työlästä Söderfjärdenin veden peittämässä osassa. Niittoväki saattoi joutua kahlaamaan kylmässä vedessä monen päivän ajan runsassateisina kesinä. Saattoi käydä niin, että heinäsuovat joskus huuhtoutuivat pois veden mukana.
Söderfjärdenillä oli jo vanhastaan valtavasti pieniä latoja. Tarinan mukaan niillä olisi ollut suuri merkitys vuosien 1808-1809 sodassa Venäjää vastaan. Latoja oli niin monta ja venäläiset sotilaat eivät tunteneet niiden merkitystä ja luulivat, että ne olivat ruotsalaisten maihinnousujoukkojen telttoja.
Ensimmäiset uudisasukkaat muuttivat Söderfjärdeniin v. 1902.
Söderfjärdenin alue on jaettu Sundomin, Munsmon ja Sulvan kesken. Nämä kylät tekivät aloitteen suureen vallitus- ja kuivatushankkeeseen, joka toteutettiin vuosina 1919—1927. Silloin rakennettiin mm. pato ja pumppuasema, joka voi tarvittaessa pumpata vettä mereen. Tämän aloitteen ja työpanoksen ansiosta Söderfjärden kuivattiin kokonaan viljelysmaaksi.
Lahti, jossa talonpojat pyydystivät kalaa 1600-luvulla ja korjasivat kaislaa 1800-luvulla, tuottaa nykyään runsaita sokerijuurikas- ja viljasatoja kuivatuksen ansiosta. Vanhasta lahdenpohjasta tuli loppujen lopuksi loistava kauppa maanomistajille.
Lähteet:
• Söderfjärden, Ett nybyggarsamhälle. Holger Wester. Scriptum. 1995.
• Solf sockens historia. G. Rosenholm. Solf kommuns förlag. 1965.