Matkat Vaasaan
Laivaliikenne oli Munsmon satamassa vilkasta vielä pitkään 1900-luvulla. Sulvalaiset lähtivät Vaasan torille meriteitse ”Öjranin” kautta. Jos sää oli suotuisa, kaupunginselän yli purjehti puolessa tunnissa. Välimatkaa oli vain 6 km.
Kuljetukset hoidettiin avoimilla kalastajaveneillä, usein kuljetuksia hoitivat ns. tilattomat, jotka saivat tästä jonkin verran tuloja. Monet veneenkuljettajat olivat naisia. Veneen omistaja sai ohjata ja ottaa maksun, matkustaja hoiti soutamisen. Purje nostettiin, kun tuuli oli sopiva.
Lastista, esim. perunasäkeistä ja muusta tilaa vievästä tavarasta perittiin ylimääräinen maksu. Talonpoikien kannatti viedä esim. maitoa Vaasaan, koska siellä maidosta maksettiin kaksinkertaisesti se summa, minkä sai kylän meijeristä.
Sulvalaiset lähtivät torille yleensä tiettyinä torstaina ja munsmolaiset keskiviikkoisin ja lauantaisin. Mutta matkustajia voitiin kuljettaa meriteitse milloin tahansa. Veneet kävivät kovaa kilpailua, koska matkustajien kuljettamisella ansaitsi rahaa.
Sulvalaiset tapasivat tulla kuuden aikaan aamulla hevosilla ”Öjraniin”. Jotkut sitoivat hevosensa kiinni, toisilla oli mukanaan joku, joka saattoi ajaa hevosen takaisin kotiin. Jotkut hevoset osasivat palata kotiin omin päin.
Kaikki halusivat matkaan ensimmäisellä veneellä, koska silloin oli mahdollisuus saada hyvä myyntipaikka torilta. Tavallisesti venematka sujui suuremmitta ongelmitta, mutta kovalla tuulella matka saattoi olla työläs. Kerrotaan veneistä, jotka kaatuivat matkan aikana. Kotiin palaavat kaupustelijat olivat usein humalassa ja silloin veneissä saattoi syntyä riitaa ja joskus tappeluitakin.
Höyrylaiva Svalan alkoi kilpailla kalastajaveneiden kanssa jo 1890-luvulla.
Kalastajaveneillä liikennöinti jatkui vuoteen 1907 saakka, jolloin höyrylaiva Eos alkoi kulkea säännöllisesti Vaasasta Sundomiin ja Munsmoon. Syksyllä 1917 venäläiset ottivat molemmat laivat, Wellamon ja Munsmon, sotasaaliiksi. Nämä laivat olivat liikennöineet reitillä vuodesta 1915 lähtien. Viimeisin reitillä liikennöinyt laiva oli nimeltään Rolf. Se myytiin ja liikennöinti päättyi kokonaan. Maannousu on madaltanut Öjranin vedet ja nykyään vanhaan laituriin ei enää pääse veneellä.
Ennen vuotta 1930 tavara- ja henkilökuljetukset hoidettiin maanteillä kuorma-autolla, mutta silloin käynnistyi säännöllinen linja-autoliikenne. Kyläläiset alkoivat yhä enemmän käyttää linja-autoja ja se merkitsi sitä, että liikennöijät hankkivat yhä tarkoituksenmukaisempia kulkuneuvoja yleisöä palvelemaan. Lumi saattoi olla talviaikaan ongelmallista ja linja-auton renkaisiin laitettiin ketjut, jotta ne voivat tarvittaessa aurata lunta. Myös autojen ilmastointi- ja jäähdytysjärjestelmät aiheuttivat talviaikaan ongelmia.
Valtion postilinja-autot tulivat käyttöön vuonna 1935. Niiden tarkoituksena oli viedä posti kyliin, mutta niissä oli hyvin tilaa myös matkustajille. Postinjakelu oli keskeytyksissä v. 1939 ja talvi- ja jatkosodan aikana.
Painetut lähteet:
• Solf sockens historia. G. Rosenholm. Solf kommuns förlag. 1965.
• Det började med Svalan och slutade med Rolf. Bengt Hannus. Vasabladet 21.6.1985.
• Den lokala busstrafiken på 1900-talet från Solfbyarna till Vasa. Börje Smedsin kirjoittama artikkeli. 2004.