Kirkon vaikutus
Suomi oli aina vuoteen 1809 saakka osa Ruotsin suurvaltaa. Siihen aikaan kirkolla oli suuri merkitys yhteiskunnassa. Kirkko muodosti hallitusvallan kiinteän perustan ja valvonnan välineen.
Sulva, Munsmo ja Sundom erotettiin vanhasta Mustasaaren pitäjästä vuoden 1607 pitäjäjaossa. Ne muodostivat uuden pitäjän Maalahden kanssa ja se merkitsi sulvalaisille pidempää kirkkotietä.
Kun kirkko vuonna 1612 kiristi vaatimuksia säännöllisestä osallistumisesta jumalanpalveluksiin – mieluiten joka sunnuntai – ja luterilaisten pääopinkappaleiden osaamisesta sekä pakollisesta läsnäolosta rukouspäivinä, pitäjäjako tuntui erityisen raskaalta.
Oli toivottavaa, että kaikki pitäjäläiset osaisivat lukea, mutta vieläkin tärkeämpää oli, että he osaisivat toistaa katekismuksen tärkeimmät kappaleet. Lukukinkereillä tiedot tarkastettiin ja avioliittoa varten kuulutuksia hakevan parin tuli ensin osoittaa hallitsevansa katekismuksen.
Sulvalaiset ja maalahtelaiset olivat aikalailla erilaisia niin tavoiltaan kuin luonteeltaankin ja sulvalaiset yrittivät liittyä takaisin Mustasaareen. Maalahtelaiset saivat sulvalaisten suunnitelmista vihiä ja pelkäsivät uuden pitäjänsä pienenevän ja sen vuoksi he menivät vuonna 1613 kuninkaan puheille hakemaan vahvistusta pitäjän jakamattomuudelle.
Sulvalaiset rakensivat vuonna 1626 oman kirkon, ilman varsinaista lupaa. Maalahtelaiset yrittivät saada Turun piispan julistamaan kirkko käyttökelvottomaksi, mutta eivät onnistuneet hankkeessaan. Kappelissa sallittiin jumalanpalvelukset joka kolmantena sunnuntaina, joka rukouspäivänä ja kaikkina suurina pyhäpäivinä. Sulva irrottautui Maalahdesta vuonna 1647. Munsmon ja Sundomin kylät kuuluivat Mustasaaren pitäjään aina vuoteen 1857 saakka, jolloin ne yhdistettiin omasta tahdostaan Sulvan kappeliseurakuntaan.
Kun sulvalaiset rakensivat ensimmäisen kirkkonsa, Sulvan kylissä oli vain 32 talonpoikaa ja kirkosta tuli vaatimaton ja pieni, mutta myöhemmin sitä koristeltiin runsaasti lahjoitusten avulla. Kirkon sisustus menetettiin valitettavasti melkeinpä kokonaan isonvihan aikana. Venäläiset rikkoivat kirkon ja ryöstivät kaiken arvokkaan helmikuussa 1714. Vasta vuoden 1721 rauhan jälkeen kirkkoa alettiin taas tosissaan kunnostaa.
Vuonna 1736 rakennettiin kirkkotapuli. Se myytiin huutokaupassa v. 1870, jolloin uusi kirkkotapuli otettiin käyttöön jonkin matkan päässä vanhasta.
Vain viisi vuotta sen jälkeen, kun vanhaa kirkkoa oli toisen kerran laajennettu, heräsi ajatus pystyttää uusi kirkkorakennus. Vuosi oli 1756 ja vanha kirkko oli silloin ahdas ja ränsistynyt.
Kirkon rakentaminen viivästyi kuitenkin kolmekymmentä vuotta. Isojako saatiin Sulvalla päätökseen v. 1779 ja talonpoikien talous oli sillä hetkellä heikko. Mutta uuden kirkon tarve kävi pian yhä pakottavammaksi – varsinkin rukouspäivinä, jolloin kukaan seurakuntalainen ei saanut jäädä pois jumalanpalveluksesta.
Rakennussuunnitelmat otettiin tosissaan esiin v. 1782 ja silloin laadittiin uuden kirkon piirustukset ja kustannusesitykset.
Tarina kertoo, että kirkkorakennuksen paikasta olisi syntynyt kiistaa. Östersolfin väki halusi rakentaa kirkon sille paikalle, missä se nykyään on, mutta Västerbyn kyläläiset halusivat kirkon Himisbackenille lähelle omaa kyläänsä. Jälkimmäisestä paikasta päästiin lopulta sovintoon, ts. Himisbackenista, ja suuri puuristi lyötiin maahan aiotulle rakennuspaikalle. Mutta jo seuraavana yönä risti siirtyi tuntemattomalla tavalla sille paikalle, jossa kirkko nyt sijaitsee. Asia selitettiin niin, että Jumala oli siirtänyt ristin ja kaikki olivat silloin yhtä mieltä siitä, että kirkko pitää rakentaa Jumalan osoittamalle paikalle. Monta vuotta myöhemmin saatiin selville, että eräs Östersolfin kyläläinen oli pimeyden suojissa käynyt siirtämässä ristin.
Rakennustyöt alkoivat v. 1783. Rakennusmestarin taitojen ja pitäjäläisten avuliaisuuden ansiosta uusi kirkko oli pystytetty ja katettu juhannukseksi 1785. Uuden puukirkon sisustus valmistui 22. toukokuuta 1786. Kirkko vihittiin pyhän kolminaisuuden päivänä, siitä sen nimi ”Pyhän kolminaisuuden kirkko”.
Kaunis, yksityiskohtainen alttarikoroke on vuodelta 1696. Se ostettiin Huddingsvallin kirkosta v. 1796 Sulvaan. Alttaritaulusta kerrotaan monia tarinoita.Vuoden 1808-1809 sodan aikana venäläisten kerrotaan yrittäneen tuhota alttaritaulu, mutta tarinan mukaan Jumala itse olisi nostanut suojelevan kätensä alttarin ylle. Jumala antoi venäläisten nähdä niin suuren väkimäärän, että he eivät uskaltaneet tehdä mitään. Tämä on tulkittu siten, että kirkossa olleet venäläiset sotilaat saivat nähdä kaikki menneet sukupolvet, jotka nousivat haudoistaan suojelemaan vanhan kirkkonsa kalleinta aarretta.
Uskottavin tarinoista kertoo Schultz-nimisestä miehestä, joka tiesi myytävänä olevasta alttarista ja tarjoutui välittämään kauppaa. Hän otti mukaansa kaksi sulvalaista miestä hakemaan alttaria. Tarinan mukaan se olisi kuljetettu avoimella kalastajaveneellä Ruotsista.
Ensimmäinen oma seurakunnankokous pidettiin Sulvalla vuonna 1868.
Lähteet:
• Ett vrångt och svårt folk, Korsholm under 650 år. Mustasaaren kunta. 2000.
• Solf kyrka och dess minnen. A. Appelgren ja G. Rosenholm. Solf församlings förlag. 1948.