Vanhan kylälegendan mukaan Sulvalta (Solf) löytyi saksalainen laiva, joka haaksirikkoutui alueelle, joka tuolloin koostui pääasiassa saaristosta. Yksi merimiehistä, joka selvisi, oli nimeltään Solf tai Sylf, ja kylä sai nimensä häneltä.

Maan kohoaminen on tehnyt entisistä lahdista viljelysmaita ja asutusta varten käyttökelpoisia. Söderfjärden oli pitkään veden alla, mutta kuivattiin ja muutettiin viljelyalueeksi vuosina 1919–1927.

Östersolf, Västersolf ja Rimal kuuluivat Mustasaaren seurakuntaan vuoteen 1600 saakka, mutta sen jälkeen ne liitettiin osaksi Maalahden seurakuntaa. Sulvalaiset rakensivat oman kirkon vuonna 1626 ja itsenäistyivät Maalahdesta vuonna 1647. Munsmon ja Sundomin kylät kuuluivat Mustasaareen vuoteen 1857, jolloin ne yhdistyivät omasta tahdostaan Sulvan kappeliin.

Vasta vuonna 1865 maaseudun kunnallishallintoa koskevalla asetuksella seurakuntien maalliset tehtävät eriytettiin ja siirrettiin itsenäiselle maaseutukunnalle. Sulvalla kunnalliskokoukset pidettiin ensimmäisen kerran 1868.

Jo 1600-luvun lopulla kirkko alkoi vaatia kristillisen opin tuntemusta, ja papiston tehtävänä oli edistää lukutaitoa seurakunnassa. Koululaitoksen kehitys pienistä kyläkouluista kansakouluihin on antanut Sulvan asukkaille tärkeitä tietoja. Menneinä aikoina elämä oli täynnä tapahtumia, joita ihmiset eivät ymmärtäneet, ja kyläläiset olivat hyvin taikauskoisia. Henkimaailman olentoja uskottiin olevan kaikkialla, ja ihmiset uskoivat muun muassa tonttuihin, peikkoihin ja maahisiin.

Menneinä aikoina elämä oli täynnä tapahtumia, joita ihmiset eivät ymmärtäneet, ja kyläläiset olivat hyvin taikauskoisia. Henkimaailman olentoja uskottiin olevan kaikkialla, ja ihmiset uskoivat muun muassa tonttuihin, peikkoihin ja maahisiin.

Fattigbössan (köyhäinkeräysrasia) mainitaan historiassa jo vuonna 1708. Aiemmin seurakunnat olivat vastuussa köyhistä, ja näin oli myös Sulvalla. Köyhät majoitettiin talonpojille ja työskentelivät ruoan ja majoituksen eteen. Maattomat, jotka eivät omistaneet peltoja, etsivät toimeentuloaan päivätöistä ja käsitöistä. Sodat ja huonot sadot rasittivat väestöä ankarasti. Elämä Sulvan kappalissa ei ollut aina helppoa.

Aiemmin sairaudenhoitomahdollisuudet olivat vähäiset, ja ihmisten elämä oli täynnä käsittämättömiä tapahtumia. Henkimaailman olentoja uskottiin olevan kaikkialla, ja Sulvan kappalissa asuvat ihmiset olivat taikauskoisia, ja usko mystisiin olentoihin eli pitkään seurakunnassa.

Aiemmin kaupankäynti kylissä ei ollut sallittua, ja sulvalaiset joutuivat matkustamaan kaupunkeihin, jos halusivat myydä tavaroitaan. Bondsseglaatio Ruotsiin oli aiemmin tavallista, kuten myös matkat Vaasaan.

Aiemmin kaupankäynti kylissä ei ollut sallittua, ja sulvalaiset joutuivat matkustamaan kaupunkeihin, jos halusivat myydä tavaroitaan. Bondsseglaatio Ruotsiin oli aiemmin tavallista, kuten myös matkat Vaasaan.

Kirja ”Solf sockens historia” on kulttuuriperintö, samoin kuin kirjat ”Kyrkoby folkskola i Solf” ja ”Solf kyrka och dess minnen”, jotka ovat myös tutustumisen arvoisia. Kirjat on kirjoittanut kansakoulunopettaja Gunnar Rosenholm. Hän matkusti kylissä 1930-, 40-, 50- ja 60-luvuilla keräämään kansan esineitä ja kansanmuistoja. Tämän aineiston pohjalta Rosenholm on kuvannut maatalouskulttuuria Sulvan kylissä ja Munsmossa omissa seurakuntahistoriikeissaan.

Rosenholm otti myös aloitteen Stundarsin kotiseutumuseon perustamiseen vuonna 1937, josta on tullut yksi maan suurimmista. Stundarsissa on muun muassa maatila, joka on ympäröity karjatiloilla, varastoilla, aitalla ja leivintuvalla, sekä useita yksinkertaisia mökkejä ja verstaita. Rakennuksia on lähes 70, ja ne on sisustettu pääasiassa 1900-luvun alkuvuosikymmenen ajan elämän kuvaamiseksi.

Myös kirjat ”Barnens sekel i Solfbygden” (Bjarne Berg) ja ”Söderfjärden; ett nybyggarsamhälle” (Holger Wester) on syytä mainita tässä yhteydessä. Sulvalla on myös oma aktiivinen kotiseutututkimusryhmä.