Lue lisää

Sulvan kyläkoulut kehittyivät kirkollisesti aloitetusta opetuksesta vähitellen järjestäytyneemmäksi koulujärjestelmäksi. Jo vuonna 1666 kehotettiin kirkkoherroja edistämään lukutaitoa, ja 1700-luvulla lapsia opettivat kylän lukutaitoiset henkilöt esimerkiksi torpissa. Opetus oli usein ankaraa, ja siihen kuului myös ruumiillisia rangaistuksia.

Kunnallinen koulu perustettiin lopulta vuonna 1892, ja kunta organisoi koulutoiminnan eri kyläalueille.

Tuli tuhosi kirkonkylän koulurakennuksen vuonna 1938. Uusi koulutalo valmistui vuonna 1954. Sulva liitettiin Mustasaareen vuonna 1973, ja alakoulua laajennettiin vuonna 1983. Uusi koulu rakennettiin vanhan viereen ja vihittiin käyttöön vuonna 2011. Vuodesta 2024 lähtien koulua kutsutaan nimellä Sulvan oppimiskeskus.

1800-luvulla Sulvan talonpojat harjoittivat kauppaa ja merenkulkua omilla aluksillaan talonpoikaispurjehduksen kautta. He veivät vientiin tuotteita kuten tervaa, ruista, voita ja lihaa Ruotsin kaupunkeihin, esimerkiksi Tukholmaan ja Gävleen. Samalla he toisinaan salakuljettivat tavaraa takaisin kotiin.

Kaupankäynti kaupunkien ulkopuolella oli pitkään kiellettyä, mutta vuonna 1861 sallittiin kauppapuodit paikkakunnilla, jotka sijaitsivat vähintään peninkulman (noin 10 km) päässä lähimmästä kaupungista. Pian Sulvan eri osiin avattiin kauppapuoteja, ja Johannes Berg piti yhtä ensimmäisistä. Hän hoiti samassa yhteydessä myös postia ja kirjastoa.

Puodeilla oli suuri merkitys kyläyhteisölle. Ne olivat tärkeitä kokoontumispaikkoja, joissa asiakkaat tapasivat toisiaan – usein istuskellen niin sanotuilla ”valehtelemispenkeillä” kauppojen edustoilla.

Vuoteen 1809 saakka Suomi kuului Ruotsiin, jossa kirkolla oli merkittävä valta-asema ja se toimi valvovana instituutiona. Kun Sulva, Munsmo ja Sundom erotettiin Mustasaaresta vuonna 1607 ja liitettiin Maalahteen, matka kirkkoon piteni huomattavasti. Tämä aiheutti hankaluuksia, sillä säännöllinen jumalanpalveluksissa käynti oli pakollista. Sulvalaiset rakensivatkin oman kirkkonsa jo vuonna 1626 – ilman virallista lupaa.

Vuonna 1647 Sulvasta tuli itsenäinen seurakunta, ja vuonna 1857 myös Munsmo ja Sundom liittyivät Sulvan kappeliin.

Ensimmäinen kirkko oli pieni, mutta sitä koristeltiin ajan myötä lahjoituksin. Suuren Vihan aikana, vuonna 1714, venäläiset ryöstivät kirkon. Kellotapuli rakennettiin vuonna 1736, mutta se korvattiin uudella vuonna 1870.

Nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1783–1786 ja vihittiin käyttöön kolminaisuudenpäivänä, mistä juontuu nimi ”Pyhän Kolminaisuuden kirkko”. Alttaritaulu ostettiin vuonna 1796 Hudiksvallista Ruotsista.

Suomi koki vaikeita nälkävuosia, sotiin liittyviä menetyksiä ja sairauksia 1600- ja 1700-luvuilla. 1695–1696 tapahtunut nälänhätä oli Suomen historian suurin, jolloin kolmannes väestöstä menehtyi nälkään.

Suuri Viha (1700–1721) toi mukanaan suuria menetyksiä ja lisäpaineita. Lapsikuolleisuus seurakunnassa oli korkea. Vuoden 1808–1809 sota johti siihen, että Ruotsi menetti itäisen maakunnan Venäjälle.

1800-luvulla seurakunnat olivat vastuussa köyhistä, jotka majoitettiin talonpoikiin tai huutokaupattiin työvoimaksi. Köyhäintulo löytyi jo kellotapulin seinältä vuonna 1708 ja myöhemmin seurakunnan varastosta vuodesta 1858 alkaen. Nälkävuosi 1868 vaikutti moniin kovasti, ja lapsikuolleisuus oli huolestuttavan korkea.

Suomi itsenäistyi vuonna 1917, mutta kärsi kahdesta sodasta Neuvostoliittoa vastaan – talvisodasta (1939–1940) ja jatkosodasta (1941–1944).

Hyvin 1900-luvun alkuun saakka Munsmon satama oli vilkas, ja sulvalaiset matkustivat avoimilla veneillä Vaasaan torille. Matka Stadsfjärdenin yli, joka oli noin 6 km pitkä, kesti puolisen tuntia hyvällä säällä.

Sulvalaiset matkustivat yleensä torstaisin, kun taas munsmolaiset lähtivät keskiviikkoisin ja lauantaisin. Jotta saisi edullisia myyntipaikkoja torilla, lähdettiin aikaisin aamulla. Jo 1890-luvulla höyrylaivat kuten ”Svalan” alkoivat kilpailla veneiden  kanssa, ja vuonna 1907 ne korvattiin ”Eos”-höyrylaivalla säännöllisillä reiteillä Sundomiin ja Munsmoon.

Vuoteen 1930 asti tavaroiden ja matkustajien kuljetukseen käytettiin kuorma-autoja, mutta sen jälkeen bussit ottivat tehtävän hoitaakseen. Postibussit alkoivat kulkea vuonna 1935.

Jo vuonna 1777 Sulva, Munsmo ja Sundom rakensivat padon luodakseen lisää peltoaluetta Söderfjärdenille, mutta padonluukkujen säännöt johtivat moniin kiistoihin kyläyhteisöjen välillä. Söderfjärden jaettiin myöhemmin vuonna 1887 uudelleenjakamisen myötä.

Vuoden 1808–1809 sodassa Söderfjärdenin monia pieniä latoja käytettiin hämäyksentaktiikkana, sillä venäläiset joukot erehtyivät pitämään niitä ruotsalaisina telttoina.

Vuosina 1919–1927 kylät Sundom, Munsmo ja Sulva toteuttivat suuren patojen rakennus- ja kuivatusprojektin, johon kuului padon ja pumppuaseman rakentaminen. Tämän seurauksena lahti kuivui täysin ja muuttui tuottavaksi maatalousmaaksi, jossa viljeltiin sokerijuurikkaita ja viljaa.