1600-luvulla Söderfjärdenin ves syvyys oli noin 4 metriä. Rannat olivat matalia, joten perinteinen verkko- ja kalastusmenetelmä oli käytännössä mahdotonta. Sen sijaan käytettiin muinaista kalastusmenetelmää, jossa 4–8 henkilöä pukeutui vedenpitäviin nahkahousuihin ja meni veteen niin sanotuilla ”vadoilla”, joita vedettiin mukanansa kohti maata. Kalat pyydettiin kalakauhalla tai käsin ja heitettiin maalle.

Maan kohoamisen myötä kiinnostus Söderfjärdeniä kohtaan kasvoi, sillä toivottiin, että alueelta saataisiin lisää viljelysmaata. Alueelta kerättiin muun muassa vikkuruohoa, joka annettiin lehmien rehuksi.

Jo vuonna 1777 Solf, Munsmo ja Sundomin asukkaat olivat yhdessä rakentaneet padon. Padon rakentamisella haluttiin luoda viljelysmaata Söderfjärdenille. Sääntöjen mukaan padon sulkujen avaaminen ja sulkeminen aiheutti monia riitoja kyläyhteisöjen välillä. Koko seurakunnan kylillä oli osuus Söderfjärdenistä, ja tuohon aikaan oli tavallista, että jokaisella tilalla Sulvalla oli kaksi viljelyskappaletta fjärdeniltä. Vuonna 1887 Sulvalla aloitettiin uusi jako, jossa Söderfjärden jaettiin Västersolfin, Munsmon ja Sundomin kylien viljelijöiden kesken.

Vuonna 1887 Sulvalla aloitettiin uusi jako, jossa Söderfjärden jaettiin Västersolfin, Munsmon ja Sundomin kylien viljelijöiden kesken.

Tavallisina kesinä monet viljelysmaat olivat veden peittämiä, ja Riddardiketin kohdalla veden syvyys oli niin suuri, että vesi ulottui ihmisten polviin, jotka tulivat niittämään heinää. Sateisten kesien aikana vesi saattoi nousta jopa Söderfjärdenin tielle, jolloin kävellessä jouduttiin suoraan veteen. Erityisesti niittäminen Söderfjärdenin vesimärillä alueilla oli raskasta. Niittomiehet saattoivat astella kylmässä vedessä useita päiviä, erityisesti niinä kesinä, jolloin oli satanut paljon. Kerran jopa ”koporat” ajelehtivat veden mukana.

Söderfjärden oli aikaisemmin täynnä pieniä aittoja. Tarinan mukaan näillä aitoilla oli suuri merkitys 1808–1809 sodassa Venäjää vastaan. Aitoja oli paljon ja ne olivat venäläisille joukoille tuntemattomia, ja he luulivat niitä ruotsalaisten maihinnousuteltaksi.

Ensimmäiset uudisasukkaat muuttivat Söderfjärdeniin vuonna 1902.

Söderfjärden on jaettu Sundomin, Munsmon ja Sulvan välillä. Nämä kylät aloittivat suuren valta- ja kuivatusprojektin vuosina 1919–1927. Rakennettiin muun muassa pato ja pumppaamo, joka tarvittaessa pystyi pumppaamaan vettä merelle. Tämän aloitteen ja työpanoksen myötä Söderfjärden kuivattiin kokonaan.

Fjärden, jossa viljelijät pyydystivät kalaa 1600-luvulla ja keräsivät vikkuruohoa 1800-luvulla, tuottaa tänään rikkaita sokerijuurikaskuoria ja viljasatoja kuivauksen ansiosta. Vanha fjärdenin pohja muuttui lopulta loistavaksi kaupaksi maanomistajille.

Painetut lähteet:

• Söderfjärden, Ett nybyggarsamhälle, Holger Wester, Scriptum 1995
• Solf sockens historia , G. Rosenholm, Solf kommuns förlag 1965.