Aiemmin kylän maanviljelijät harjoittivat kauppaa ja merenkulkua omilla aluksillaan, niin kutsuttua talonpoikaisseilailua. Tämä oli tavallista vielä 1800-luvun puolella. Kaupankäyntiä valvottiin tulli­viranomaisten toimesta. Talonpoikien alusten lastit vaihtelivat suuresti riippuen tavaroiden saatavuudesta, kannattavuudesta ja kysynnästä. Matkat olivat varmasti sekä jännittäviä että tapahtumarikkaita, sillä laivoissa oli lastina myös elävää karjaa. Vuosina 1854–1855 tärkeitä vientituotteita Pohjanmaalta olivat terva, ruis, voi, liha ja hylkeennahka.

Talonpojat purjehtivat muun muassa Tukholmaan, Gävleen, Härnösandiin, Sundsvalliin ja Uumajaan. He hankkivat lisätuloja salakuljettamalla tavaroita kotiin, kuten kankaita, joista naiset ompelivat väliaikaisia hameita, joita käytettiin oikean vaatetuksen alla.

He hankkivat lisätuloja salakuljettamalla tavaroita kotiin, kuten kankaita, joista naiset ompelivat väliaikaisia hameita, joita käytettiin oikean vaatetuksen alla.

Talonpojat purjehtivat myös Vaasaan myymään vihanneksia ja muita maataloustuotteita. Torilla myytiin myös halkoja, lannoitteita, polttopuita, pajuja, heinää, huonekaluja, koreja, lihaa, maitoa ja muuta. Taistelu parhaasta myyntipaikasta torilla oli kovaa – oli tärkeää saada hyvä paikka myymiseen. Pari kertaa vuodessa pidettävien markkinoiden lisäksi oli keskiajalta lähtien kielletty pitää kauppaa kaupunkien ulkopuolella.

Vuonna 1861 sallittiin kauppojen avaaminen paikoissa, jotka sijaitsivat vähintään yhden mailin päässä lähimmästä kaupungista. Kauppiaalta vaadittiin lukutaitoa ja laskentataitoa. Kaupunkilaiset olisivat sanoneet, että luksustavarat leviävät, jos kauppoja avataan kyliin, ja se olisi altistanut kyläläiset houkutuksille ja tuhlaukselle. Vuonna 1879 poistettiin sääntö, joka koski etäisyyttä lähimpään kaupunkiin. Kylä kylältä alkoi avata kauppoja. Maalaiskauppa omassa kodissa oli tavallista 1900-luvun alussa.

Isak Pärusin (myöhemmin Finnes) kaupan lisäksi oli kirkonkylässä aikaisin myös Johannes Bergin kauppa. Johannes piti myös postia ja kirjastoa kiinteistössään.

Säästöpankki perustettiin Sulvalle vuonna 1903 (muita alueella). Aluksi toimintaa hoidettiin kirkonkylän kansakoulussa. Kirjanpito säilytettiin laatikossa ja käteiskassa oli sikarilaatikossa, lukittuna samaan laatikkoon.

Vuonna 1915 Sulvan Maamiesyhdistys kutsui kokoukseen kylään osuuskaupan perustamisesta. Päällikkö valittiin ja toiminta alkoi 12. heinäkuuta 1916 pääkaupungissa Sulvan kirkonkylässä. Osuuskaupan piti kattaa koko Sulvan kunta sekä lisäksi Tölbyn ja Vikbyn kylät Mustasaaressa, mikä tarkoitti, että filiaaleja avattaisiin ympäri kyliä.

Sodan vuoksi osuuskauppa perustettiin ei kovin suotuisissa olosuhteissa, mutta ajateltiin, että kaupalle pitäisi hankkia oma maatila. 20. lokakuuta 1919 toiminta siirtyi uusiin tiloihin. Yläkerta vuokrattiin säästöpankille ja puhelinosuuskunnalle.

Filiaalit avattiin heti Tölbyssä ja Munsmossa, pian myös Ylä- ja Alisundomissa. Jonkin ajan kuluttua avattiin myös filiaalit Västersolfissa ja Söderfjärdenissä. Rimalin kauppa aloitti toimintansa Sulvan Osuuskaupan filiaalina noin vuonna 1920. Seffrin kauppa Ängenissä aloitti vuonna 1954. Sulvan Osuuskauppa kuljetti tarvittaessa tavaroita pakettiautolla ja aloitti myöhemmin myynnit kylissä myymäläautolla.

Sulvan Osuuskauppa (Solf andelshandel) tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä Anva.

Kaikki tuonti pysähtyi sodan aikana 1939–1945. Kaikesta oli pulaa, ja elintarvikehallituksen jakamat erilaiset säännöstelykortit olivat käytössä kaupoissa. Kaikki, mikä voitiin käyttää uudelleen, otettiin talteen.

Kerrotaan, että Finnesin kauppa sai joulunaikaan pieniä määriä karamelleja, joilla hän yllätti koululaiset koulun joulujuhlassa.

Ostoksia saattoi tehdä myös Munsmossa Einar Skogin kaupassa, joka aloitti toimintansa vuonna 1935.

Håkan Båsk aloitti liiketoimintansa keskustassa sijaitsevassa talossa, jonka John Båsk rakensi myöhään 1930-luvulla ja joka valmistui sodan jälkeen vuonna 1945. Toiminta sisälsi maataloustuotteiden ostoja ja myöhemmin myös myyntiä maataloudelle.

Tämän talon liikeosassa oli useita pienempiä tiloja vuosina 1946–1949. Tilassa toimi muun muassa pyöräkauppa ja -korjaamo, ompelimo, naisten parturiliike ja valokuvaamo. Eräänä aikana se toimi myös evakuoitujen karjalaisten koulutiloina.

Sulvan Keskuskauppa aloitti toimintansa vuonna 1949, kun Håkan Båsk yhdistyi Henrikin ja Astrid Båskin sekä Lars Englundin perustamaan ruokakauppaan. Toiminta laajeni myöhemmin siiloilla ja kuivaamolla vuonna 1951. Lars Englund myi osuutensa vuonna 1955 Båskin veljille, jotka jatkoivat toimintaa. Paikalla oli myös kioski. Kioski siirrettiin myöhemmin Tölbyssä sijaitsevaan kauppaan, joka kuului alun perin Keskuskauppaan ja myytiin myöhemmin Anvalle. Keskuskauppa alkoi ajaa ympäri kyliä myymäläautolla vuonna 1965.

Vuonna 1979 rakennettiin uusi liiketalo keskustaan, johon Keskuskauppa siirtyi. Axet toimi tilassa monia vuosia, ja sen jälkeen 2013 Sale ja M-market.

”Lallis” kauppa Mobackenissa aloitettiin Torsten Björklundin toimesta vuonna 1926, ja alkuvuosina se oli sijoitettuna kotitalon kamariin. Muutaman vuoden kuluttua rakennettiin kaupankäynnille oma liiketila tien varteen. Elintarvikkeiden myynti lopetettiin vuonna 1975.

Muita kauppoja alueella olivat Karl Gena Rimalissa, Norrbackenin kauppa, myös Rimalissa, Aili Hiltusen talo Ängenissä, Gustav Finnes Västersolfissa ja Mattfolkin kauppa Östersolfissa (Östersolfissa oli myös pieni kioski, jota piti Träskelinin perhe). Näiden lisäksi alueella oli kiertäviä kauppiaita, jotka liikkuivat hevosilla ja kärryillä.

Kauppojen vaikutus alueella on ollut suuri. Kauppojen lisäksi ne tarjosivat yhteisöllisyyttä. Vanhemmat miehet menivät kylään ostoksille ja palasivat usein vasta useita tunteja myöhemmin, koska he olivat tavanneet tuttaviaan kaupassa. Usein kauppojen ulkopuolella oli niin kutsuttuja ”palturipenkkejä”, joille asiakkaat saattoivat istua hetkeksi.

Painetut lähteet:

• Ett vrångt och svårt folk, Korsholm under 650 år, utgivare Korsholms Kommun 2000
• Solf sockens historia 2 , Allmogekulturen i Solf-byarna med Munsmo, G. Rosenholm, utgiven av Solf kommuns förlag 1965.
• Solf Andelshandel 50 år , Vasa tryckeri 1966.
• Barnens sekel i Solfbygden, B. Berg m.fl. Fram 1986
• Affärsverksamhet i Rimal by, artikel skriven av B. Brors 2003
• F.ma Torsten Björklund – Solf Lanthandel, artikel skriven av B. Brors 2005
• Butiker i Solf Ängarna, artikel skriven av R. Granholm 2003
• Intervjuer med B. Brors och M. Båsk