Vielä 1900-luvun alkuun asti Munsmon satamassa käytiin vilkasta merenkulkua. Sulvalaiset matkustivat Vaasan torille merenkulkutietä pitkin ”Öjrasta”. Hyvällä säällä matka Stadsfjärdenin yli kesti puolisen tuntia. Matka oli vain 6 kilometriä.

Kuljetukset tehtiin avoimilla veneillä, joita usein ohjasivat köyhät, jotka saivat tästä tietynlaista tuloa. Moni veneen kuljettaja oli nainen. Veneen omistajat ohjasivat ja ottivat maksun, ja matkustaja souti. Tuulen ollessa sopiva nostettiin purjeet.

Lasteista, kuten perunasäkeistä ja muista suurista tavaroista, maksettiin lisämaksuja. Vaasaan kannatti viedä maito, sillä siellä maksettiin kaksinkertaisesti verrattuna kylän maitotiloihin.

Yleensä sulvalaiset matkustivat torille erityisesti torstaisin ja Munsmon asukkaat keskiviikkoisin ja lauantaisin. Mutta matkustajia voitiin kuljettaa yli selänteen milloin tahansa. Veneiden välinen kilpailu oli kovaa, sillä rahaa oli ansaittavissa.

Kello kuuden aikaan aamulla sulvalaiset tulivat hevosella ”Öjraan”. Jotkut sitoivat hevosen sinne, toiset ottivat mukaansa jonkun, joka ajoi hevosen takaisin. Jotkut hevoset voivat itse palata kotiin kylään.

Kaikki halusivat päästä ensimmäisellä veneellä matkaan, sillä se tarkoitti etuillaan olevaa myyntipaikkaa torilla.

Kaikki halusivat päästä ensimmäisellä veneellä matkaan, sillä se tarkoitti parempaa myyntipaikkaa torilla. Matka sujui tavallisesti ilman suurempia ongelmia, mutta kovassa säässä matka saattoi olla rankka. Kerrotaan veneistä, jotka kaatuivat matkan aikana. Usein paluumatkailijat olivat juopuneita ja silloin saattoi syntyä riitoja ja joskus tappeluja veneessä.

Jo 1890-luvulla höyrylaiva Svalan alkoi kilpailla veneiden kanssa.

Liikenne veneillä jatkui vuoteen 1907 asti jolloin höyrylaiva Eos aloitti säännöllisen liikenteen Vaasasta Sundomiin ja Munsmoon. Syksyllä 1917 venäläiset veivät sotasaaliina kaksi laivaa, Wellamon ja Munsmon, jotka olivat kulkeneet vuodesta 1915. Viimeinen laiva, joka kulki reitillä, oli ”Rolf”. Maankohoaminen on nykyisin tehnyt veden matalaksi Öjrassa, eikä vanhalle laiturille voi enää rantautua veneellä.

Ennen vuotta 1930 tavara- ja henkilökuljetukset tapahtuivat teillä kuorma-autoilla. Sen jälkeen säännöllinen bussiliikenne otti vallan. Kyläläiset alkoivat yhä enemmän käyttää joukkoliikennettä, ja tämä tarkoitti sitä, että hankittiin yhä enemmän tarkoituksenmukaisia ajoneuvoja, jotka pystyivät palvelemaan kansaa. Talvella lumi saattoi olla ongelma ja bussit piti varustaa ketjuilla jotta ne pystyivät tarvittaessa toimimaan lumitöissä. Myös ilmastointi ja jäähdytysjärjestelmä aiheuttivat ongelmia talvella.

Vuonna 1935 otettiin käyttöön valtion postibussit jotka kuljettivat postia kyliin, mutta niissä oli hyvää tilaa myös matkustajille. Postinjakelu keskeytyi vuonna 1939 talvi- ja jatkosodassa.

Painetut lähteet:

• Solf sockens historia , G. Rosenholm, Solf kommuns förlag 1965.
• Det började med Svalan och slutade med Rolf. Bengt Hannus. Vasabladet 21 juni 1985.
• Den lokala busstrafiken på 1900-talet från Solfbyarna till Vasa. Artikel skriven av Börje Smeds 2004