Öster- ja Västersolf sekä Riimala kuuluivat Mustasaaren pitäjään aina vuoteen 1607 saakka, jolloin ne liitettiin Maalahden pitäjään. Sulvalaiset rakensivat oman kirkon vuonna 1626 ja irtautuivat Maalahdesta v. 1647. Munsmon ja Sundomin kylät kuuluivat Mustasaaren pitäjään vuoteen 1857 saakka, jonka jälkeen ne liitettiin omasta tahdostaan Sulvan kappeliseurakuntaan.

Jo 1600-luvun lopulla kirkko alkoi vaatia seurakuntalaisilta kristinopin tuntemusta ja pappien tehtäväksi tuli edistää lukutaitoa pitäjissään. Koululaitoksen kehittyminen pienistä kyläkouluista kansakouluiksi tarjosi sulvalaisille mahdollisuuden omaksua tärkeitä tietoja ja taitoja. Menneinä aikoina elämä oli täynnä tapahtumia, joita ihmiset eivät ymmärtäneet ja seudun väki oli hyvin taikauskoista. Henkiä oli kaikkialla ja ihmiset uskoivat mm. tonttuihin, peikkoihin ja maahisiin.

Vaivaislipas mainitaan historiankirjoissa jo vuonna 1708. Aiemmin oli tapana, että pitäjät kantoivat vastuun köyhistä ja niin tehtiin myös Sulvalla. Köyhät annettiin talonpoikien hoitoon ja he saivat tehdä tiloilla työtä ruokaa ja petipaikkaa vastaan. Tilattomat joutuivat etsimään elantonsa taksvärkkiläisinä ja käsityöläisinä. Sodat ja katovuodet koettelivat kansaa kovasti. Elämä ei aina ollut helppoa Sulvan kappeliseurakunnassa.

Sairauksien parantamiseen oli ennen vähäiset mahdollisuudet ja ihmisten elämä oli täynnä käsittämättömiä tapahtumia. Henkiä oli kaikkialla, sulvalaiset olivat taikauskoisia ja pitäjässä uskottiin pitkään kaikenlaisiin salaperäisiin olentoihin.

Ennen kylissä ei saanut pitää kauppapuoteja ja sulvalaiset joutuivat lähtemään kaupunkeihin, jos he halusivat käydä kauppaa tavaroillaan. Ns. talonpoikaispurjehdukset Ruotsiin olivat ennen vanhaan tavallisia, samoin kuin matkat Vaasaan.

Solf sockens historia –kirja on kulttuuriaarre, samoin Kyrkoby folkskola i Solf ja Solf kyrka och dess minnen –kirjat ovat tutustumisen arvoisia. Ne on kirjoittanut kansakoulunopettaja Gunnar Rosenholm. Hän kierteli kylissä 1930-, 40-, 50- ja 60-luvuilla keräämässä talonpoikaisesineistöä ja kansanperinnettä. Rosenholm on tämän materiaalin pohjalta kuvannut Sulvan kylien ja Munsmon talonpoikaiskulttuuria pitäjähistorioissaan.

Rosenholm teki vuonna 1937 aloitteen myös Stundarsin Kotiseutumuseoon, joka on nykyään yksi maan suurimmista. Stundarsissa on mm. maalaistalo, jota ympäröivät navetta, aitat, luhti ja leivintupa sekä monet vaatimattomat mäkituvat ja verstaat. Talot on sisustettu kuvaamaan 1900-luvun taitteen aikaa.

Bjarne Bergin kirjoittama Barnens sekel i Solfbygden ja Holger Westerin Söderfjärden: ett nybyggarsamhälle täytyy myös mainita tässä yhteydessä. Sulvalla toimii myös oma kotiseudun tutkimusryhmä.